perjantai 30. kesäkuuta 2017

Vuohenjuusto-kana burgeri ja Gisselbrecht Riesling

Gisselbrecht Riesling Tradition 2016

Riesling on monipuolinen rypälelajike, josta valmistetaan niin kuivia valkoviinejä kuin makeita jälkiruokaviinejä sekä kuohuviiniä. Viinien luonne vaihtelee suuresti myös viljelyalueen mukaan, mutta yleisesti ottaen Riesling-viinit ovat hyvin monipuolisia ruokajuomia, jotka toimivat monien ruokien kanssa, joille on muuten hankala löytää paria viineistä. Itse aloitin valkoviineihin tutustumisen nimenomaan Alsacen riesling-viineistä.

Nyt vuorossa oleva Gisselbrecht Riesling Tradition on edullinen viini Alsacen alueelta Ranskasta. Gisselbrechtin perhe on viljellyt viiniä Alsacen Dambach-la-Villen kylässä jo 1600-luvulta lähtien. Kerroin aiemmin enemmän tuottajasta Gewürztraminer Tradition -viinin arviossa, joten en nyt jaarittele Willy Gisselbrechtin tarinasta sen enempää, vaan hypätään suoraan viinin kimppuun.

Viini on väriltään hennosti vihertävän vaalean keltaista ja kirkasta. Lasin reunoille muodostuu öljyisen näköisiä kyyneleitä. 

Tuoksu on jääkaappikylmänä kevyehkö, mutta avautuu hiljalleen varsin aromaattiseksi viinin lämmetessä lasissa. Siinä on runsaasti hedelmää, kuten persikkaa ja aprikoosia, sitruksia ja kevyen viheromenaisia sävyjä. Hedelmäisyyden lisäksi esiin nousee myös kukkaisia ja hennon mineraalisia vivahteita sekä aavistus persikan kiveä. Taaempana piileskelee lisäksi kypsempää sitrusta, kuten appelsiinia ja mandariinia, aavistus hunajaa ja hieman makeaa mausteisuutta. 

Puolikuiva maku on pirteän hedelmäinen ja päällimmäisenä kielellä onkin persikkaa, aprikoosia, ananasta, vihreää omenaa ja sitruksia, etenkin sitruunaa, mutta myös hieman mehukasta mandariinia ja kirpsakkaa greippiä. Lisäksi kieleltä löytyy kukkaisia ja kevyen hunajaisia sävyjä, hieman makeaa mausteisuutta, aavistus pippuria sekä mineraalisuutta. Häivähtääpä taustalla myös aavistus minttua ja persikan kiveä. Suutuntumaltaan viini on lähellä keskitäyteläistä - se tuntuu kielellä aavistuksen öljyiseltä, mutta riittävä eloisan hedelmäinen hapokkuus tuo kokonaisuuteen sopivasti ryhtiä ja raikkautta. Jälkimaku on viipyilevä ja saa veden nousemaan kevyesti kielelle. Lopussa on persikan kiveä ja mineraalisuutta, hieman sitruksia ja aprikoosia. 

Gisselbrecht Riesling Tradition on minulle tuttu viini vuosien takaa, mutta edellisestä kerrasta on kulunut jo useampi vuosi. Viimeksi maistamani vuosikerta oli 2012 ja muistiinpanojeni mukaan se oli kuiva ja ryhdikkäämpi, kuin tämä tuorein vuosikerta puolestaan tuntui pikemminkin puolikuivalta, lämmetessään jopa puolimakealta. Vaikka viinin luonne tai oma makuaistini onkin muuttunut vuosien aikana, on kyseessä edelleen kaikin puolin laadukas ja tasapainoinen viini. Se maistuu sellaisenaan hyvin viilennettynä ja voisi toimia myös graavi- ja kylmäsavulohen sekä äyriäisten kaverina.

Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla viiniä kuitenkin grillatun kanahampurilaisen kaverina. Briossisämpylän välistä löytyi kanafileen lisäksi vuohenjuustoa, pekonia, sipulia, rucolaa ja remoulade-majoneesia. Viini toimii loistavasti kanan ja vuohenjuuston kanssa, eikä tämä vaikutelma muutu, kun mukana on kaikkea burgerin välistä löytyvää. Tasapanoista ja herkullista.


Koska puolikuivat rieslingit tuntuvat toimivan hyvin äyriäisten kanssa, tuli samalla kerralla grillattua myös parit jättikatkaravun pyrstöt. Ja tämä parivaljakko ei myöskään aiheuttanut pettymystä, sillä rieslingin hedelmäiset ja mineraaliset vivahteet sopivat hienosti katkarapujen herkkään makuun. Viini on keskihapokas, joten se ei juurikaan hätkähdä chilimajoneesia. Myös tämä oli tasapainoinen ja maistuva pari. 

Kouluarvosana: 8+ Laadukas ja tasapainoinen puolikuiva riesling
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen

Tuottaja ja luokitus: Willy Gisselbrecht, AOP Alsace
Alue: Ranska, Alsace
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Riesling
Pullo: 0,75 l
Hinta: 12,28e Alko 17.6.2017

Samalta tuottajalta:
Gisselbrecht Gewürztraminer Tradition 2014

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juusto-pekoni burger grillistä: Pilsner Urquell

Pilsner Urquell

Pilsner Urquell on klassikko, jota lähes jokainen oluen ystävä on maistanut tai ainakin sen nimi on tuttu. Muistan, kuinka itse ensimmäisen kerran maistoin tätä pilsneriä sen jälkeen, kun vakiojuoma oli ollut läpi teinivuosien Karjalan kolmonen. Se tuntui liian katkeroiselta, mutta kuinka kävikään - nykyään en koskisi Karjalaan pitkällä tikullakaan. 

Pilsner Urquell on maailman ensimmäinen pilsneri ja sitä on valmistettu samalla reseptillä vuodesta 1842 lähtien. Muut pilsnerit ovatkin sitten heikompia tai parempia kopioita alkuperäisestä, mutta klassikko on aina klassikko. Sen valmistuksessa käytetään panimolla itse mallastettua ohraa, Zatecin alueen Saaz-humalaa, ainutlaatuista Pilsner H-hiivaa ja Pilsenin kaupungin maanalaisista lähteistä saatua vettä. Katkeroita lopullisessa tuotteessa on himpun verran päälle 30 IBUn verran.

Pilsneri kaatuu lasiin kauniina, vaalean kullankeltaisena ja kirkkaana vaahdoten kohtalaisesti. Sen päälle muodostuu noin kolmen sormen paksuinen, tiivis ja melko pienikuplainen puhtaan valkoinen vaahtokruunu, joka laskeutuu hiljalleen ohuemmaksi kerrokseksi, kunnes juoman pinnalla ja lasin reunoilla on jäljellä vain kaunista pitsiä.

Kevyehkö tuoksu on miellyttävän pehmeä ja tarjoilee viljaisaa, hieman leipäistä ja aavistuksen voimaistakin maltaisuutta. Häivähtääpä seasta myös aavistus hunajaa ja voin aromit tuovat etäisesti mieleen voipopcornin. Humalointi on yksinkertaista ja toimivaa, ruohoista ja aavistuksen yrttistä. 

Ruohoinen humala puraisee mukavasti, muttei erityisen voimakkaasti heti ensimaun puolella. Perässä seuraa puhtaan viljaista ja aavistuksen voimaista mallasta sekä hieman diasetyylia. Humalointi tuntuu ruohon lisäksi aavistuksen yrttiseltä ja pitkään kielellä pysytteleviä katkeroita löytyy mukavasti. Olut tuntuu lähes keskitäyteläiseltä, mutta kevyeltä ja mallaspohja on hyvässä tasapainossa humaloinnin kanssa. Aavistuksen pistäviä hiilihappoja on kohtuullisen runsaasti. Vetisyyttä sen sijaan ei ole juurikaan havaittavissa ja olut jättääkin suun aavistuksen tahmaiseksi. Jälkimaku on keskipitkä, voisen maltainen ja katkeroisen ruohoinen.

Pilsner Urquell on lyömätön klassikko olut, jolle on vaikea löytää veroistaan kilpailijaa - se on suorastaan maitokauppavahvuisten oluiden aatelia. Parhaalta Urquell maistuu luonnollisesti tsekkiläisessä ravintolassa tuoreena hanasta valutettuna, mutta myös pullo ja tölkki versiot toimivat, kun muuta ei ole saatavilla. Kun puolen litran tölkki irtoaa alle kolmeen euroon, on Urquell aina hintansa arvoinen. Se toimii niin makkaroiden ja grilliruokien kuin lohen, etenkin savulohen kaverina, mutta on myös erinomainen janonsammuttaja ja saunakalja.


Urquell maistuu hyvin grillimakkaran kaverina, mutta toimii erinomaisesti myös juusto-pekoni burgerin kaverina. Briossisämpylän välistä löytyi naudanlihapihvi, pekonia, kunnon cheddaria, sipulia, salaattia ja majoneesia. Pilsneri on sopivan kevyt ja virkistävä juoma tuhdin burgerin vastapainoksi ja sen yksinkertainen makumaailma sopii hyvin hampurilaisen seuraan. Erinomainen pariskunta, mutta Urquell onkin varsin monikäyttöinen olut ruokapöydässä.

Kouluarvosana: 8+ Klassikko, joka toimii aina.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Plzeňský Prazdroj (SABMiller)
Alue: Tsekki, Plzeň
Oluttyyppi: Pils
Maltaat: Panimolla mallastettu ohra
Humalat: Saaz
Alkoholia: 4,4%
Pullo: 0,50 l tlk
Hinta: 2,49e Lidl 23.6.2017

torstai 22. kesäkuuta 2017

Grillattu T-Luupihvi ja punaviini: Hahn GSM

Hahn GSM 2014

Kalifornialainen Hahn Family Wines on Monterey Countyn alueella sijaitseva perheomisteinen viinitalo. Sen tarina alkaa vuodesta 1979, jolloin Nicolas Hahn osti yhdessä vaimonsa Gabyn kanssa ensimmäiset viinitarhansa Santa Lucia Highlandin alueelta. Talon ensimmäiset viinit valmistuivat vuotta myöhemmin. Nykyisin taloa johtaa Nicolasin ja Gabyn poika, Philip ja talo omistaa yli 400 hehtaaria viinitarhoja.

Inspiraatio Hahn GSM -viiniin on löytynyt Ranskasta Rhônen laaksosta, jonka klassisesta rypälesekoitteesta viini on valmistettu. Siihen käytettävät Grenache, Syrah ja Mourvèdre rypäleet tulevat Arroyo Secon, Santa Lucia Highlandsin ja Paso Roblesin alueilta Kalifornian Keskirannikolta. Viini valmistetaan terästankeissa, joissa se myös kypsyy ensimmäiset neljä kuukautta. Tämän jälkeen viini siirretään tammitynnyreihin (40% uusia), joissa se kypsyi noin vuoden ajan  ja lopuksi se sai kypsyä vielä puolisen vuotta pulloissa. 

Viini on väriltään kauniin ja syvän rubiininpunainen, kääntyen lasin reunoja kohti kirsikanpunaisen kautta pinkin sävyihin.

Tuoksu on hyvin runsas ja voimakas, mutta lempeä ja miellyttävä. Siinä on makeaa mausteisuutta, kevyen tammisia ja paahteisia vivahteita sekä tummaa hedelmää, mustikkaa, kirsikkaa ja luumua. Taaempaa erottuu myös punaisia puutarhamarjoja, kuten vadelmia ja mansikoita. Lisäksi taustalla on hieman valkopippuria, muskottipähkinää ja savuisuutta. 

Täyteläinen maku on tuoksun tapaan mausteinen, mutta tammiset ja paahteiset piirteet ovat kevyempiä. Kielellä on meheviä hedelmiä, kuten karhunvatukoita, mustikoita ja kypsiä kirsikoita sekä mansikkaa ja vadelmaa. Lisäksi siitä erottuu hieman pippuria, lakritsaa ja muskottipähkinää sekä hieman kuivakkaa maaperäisyyttä. Viinin tanniinit tuovat kokonaisuuteen mukavasti runkoa ja purevaa otetta mehevän hedelmäisten makujen keskelle hapokkuuden tarjotessa hyvän ryhdin. Jälkimaku on viipyilevä, makeahkon mausteinen ja yrttinen, mehukkaan hedelmäinen ja aavistuksen mentholinen.

Kokonaisuutena Hahn GSM on laadukas ja onnistunut, tasapainoinen ja hienostunut viini. Edulliset jenkkiviinit ovat usein mehevän hedelmäisiä, hyvin yksinkertaisia ja helposti juotavia. Tässäkin on kyllä mehevää hedelmää, mutta myös luonnetta löytyy riittämiin. Viini on ehdottomasti hintansa arvoinen, mitä Alkon hinnoitteluun tulee. Tämä viini maistuu sellaisenaan, mutta myös monipuolisesti erilaisten liharuokien kaverina.


Koska kyseessä oli viini Kalifornian auringon alta, pääsi se näyttämään kyntensä grillatun t-luupihvin  pihvin kaverina. Hyvä lihahan ei kastiketta kaipaa, mutta pitihän lautaselle jotain väriä saada, joten grillasin kylkeen pari parsaa. Pihvi ja viini muodostavat hyvin herkullisen ja miellyttävän parin ja etenkin viinin mehevä hedelmäisyys sopii lihan makuun ja savuiset häivähdyksen grillin tuomiin makuihin. Rosee liha pehmentää viinin muutenkin jo melko pehmeät tanniinit, eikä viini säikähdä edes parsan läsnäolosta, sillä mikään tanniinipommi ei kyseessä ole. Erinomainen yhdistelmä, suosittelen!

Kouluarvosana: 9 Runsas ja tasapainoinen GSM Amerikan malliin.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Hahn Family Wines
Alue: Yhdysvallat, California, Central Coast, Monterey
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Grenache (65%), Syrah (31%), Mourvèdre (4%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 17,99e Alko 7.6.2017

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Grillattuja jättikatkaravunpystöjä ja parsaa: Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner

Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner 2015

Salomon Undhof on itävaltalainen viinitalo, joka sijaitsee Niederösterreichin ala-alueella, Wachaun Kremstalissa. Talon historia yltää yli 200 vuoden päähän ja nykyisin Salomonin perheen seitsemäs sukupolvi jatkaa suvun viininvalmistusperinteitä. Salomon keskittyy tuottamaan valkoviinejä Kremstalin ja Wachaun alueilla ja valtaosa niistä on tarkoitettu nuorena juotaviksi, mutta jotkin talon viineistä voivat kehittyä pulloissa jopa 20 vuoden ajan.

Franciscus Grüner Veltliner on Kremstal DAC -luokiteltu viini. Tämän luokituksen voivat saada Kremstalin alueella kasvaneista Grüner Veltliner- ja Riesling-rypäleistä valmistetut kuivat valkoviinit. Alueella valmistetaan samoista rypäleistä myös Kremstal DAC Reserve-luokiteltuja viinejä, jotka valmistetaan kaikkein vanhimpien köynösten rypäleistä ja jotka ikääntyvät hyvin. Tähän viiniin käytetyt rypäleet tulevat Tonavan varrella. Viini valmistetaan perinteisin menetelmin ja käyminen tapahtuu sakan päälle ja vie noin kuuden viikon ajan.

Tuore, vaalean oljenkeltainen ja kevyesti vihertävä väri on kirkas.

Raikas tuoksu on tuore ja aromaattinen, mutta hillitty ja hienostunut. Siinä on sitrushedelmää, limeä ja sitruunaa sekä kevyen päärynäisiä vivahteita ja hieman vihreää omenaa. Lisäksi löytyy mausteita sekä taustalla mineraalisia ja hennon valkopippurisia sekä tuoreen yrttisiä ja ruohoisia sävyjä.

Kuiva maku on tuoksun tapaan tuore ja aromaattinen, hillitty ja hienostunut. Kielellä on hedelmiä ja sitruksia, etenkin limeä ja kypsää sitruunaa sekä päärynää, aprikoosia ja persikkaa. Siinä on myös mineraalisia ja mausteisia vivahteita, ripaus valkopippuria, hieman yrttejä ja ruohoa. Viini tuntuu kielellä runsaalta, melko täyteläiseltäkin ja pirteän sitrusmainen hapokkuus tekee siitä hyvin ryhdikkään, mitä mineraalisuuskin korostaa hienosti. Jälkimaku on hedelmäinen, kypsän persikkainen ja päärynäinen, kevyen valkoherukkainen sekä miellyttävän yrttinen. Hapokkuus ja mineraalisuus nostavat veden kielelle loppua kohden. 

Franciscus Grüner Veltliner on laadukas ja täydellisen tasapainoinen, tyylikäs ja hienostunut huippuviini, joka irtoaa edulliseen hintaan. Viini on pirteän, jopa hieman mehukkaan hedelmäinen, mausteinen ja mineraalinen, yleisilmeeltään ryhdikkäs. Se sopii nautiskeluun hyvässä seurassa, mutta on myös tyylikäs aperitiivi ja ruokapöydässä erinomainen pari erilaisten merenelävien kanssa. Erinomainen valinta grillatun lohen tai katkaravunpyrstöjen seuraan.


Kokeilin viiniä grillattujen jättikatkaravun pyrstöjen, grillatun parsan ja chilimajoneesin kanssa. Viini toimi hienosti rapujen kanssa muodostaen tasapainoisen ja miellyttävän parin. Etenkin viinin mineraaliset piirteet sopivat tähän. Se maistui erinomaisesti myös grillatun parsan seurassa, eikä hätkähtänyt kohtuu miedosta chilimajoneesista. 

Kouluarvosana: 9 Tyylikäs ja hienostunut, ryhdikäs valkoviini.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - viini on hinnaltaan edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Salomon Undhof, DAC Kremstal
Alue: Itävalta, Niederösterreich, Kremstal
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 15,98e Alko 9.6.2017

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Grillattua halloumia ja mansikkaa: Tbilvino Rkatsiteli

Tbilvino Rkatsiteli 2015

Tbilvino on alkujaan Neuvostoliiton Georgian alueelle vuonna 1962 perustama massiivinen viininvalmistamo. Tbilvino siirtyi yksityiseen omistukseen vuonna 1999, eli vajaat  kymmenen vuotta Georgian itsenäistymisen jälkeen. Tämän jälkeen tuotannossa alettiin panostamaan määrän sijasta laatuun ja vuonna 2008 viinitalon tilat modernisoitiin nykyaikaisempaan suuntaan. Tbilvino on nykyisin Georgian suurin viinintuottaja ja tuotannosta valtaosa menee vientiin yli 20 maahan.

Rkatsiteli on Georgiasta kotoisin oleva vaalea rypälelajike, jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista tunnetuista rypälelajikkeista. Sitä viljellään Georgian lisäksi muissakin Itä-Euroopan maissa. Lajike on luonnostaan hyvin hapokas ja siitä valmistetut viinit ovat usein mausteisia ja ryhdikkäitä. Jotta tuotannossa ylletään korkeaan laatuun, on satomäärät pakko pitää alhaisena. Tähän viiniin käytetyt rypäleet on kerätty käsin Kakhetin ala-alueilla sijaitsevilta tarhoilta. Viinin valmistus ja kypsytys tapahtuvat viileässä lämpötilassa.

Hyvin neutraali, lähes väritön hailakan vaaleankeltainen, ehkä aavistuksen vihertävä, kirkas ja puhdas väri. 

Kevyehkö, mutta aromaattinen tuoksu on tuore ja pirteän hedelmäinen, etenkin sitrushedelmäinen, sitruunainen ja limettinen. Siinä häivähtää myös makean sävytteistä mausteisuutta ja vihreää omenaa, minkä lisäksi taustalta löytyy hieman kypsempää mehukasta omenaa, aavistus yrteistä ja ruohosta.

Kuiva maku on tuoreen hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen. Kielellä on sitruunaa, limeä ja hieman greippiä sekä sitruunan ja limetin kuorta, kirpeää vihreää omenaa ja hieman persikkaa. Maun puolelta löytyy myös runsaasti makeahkon sävyistä mausteisuutta, neilikkaa ja yrttejä sekä hieman kalkkikivistä mineraalisuutta. Kevyehkön keskitäyteläinen viini saa mukavasti ryhtiä pirteän ja rapsakan sitruunaisesta hapokkuudesta ja vaikutelma on mukavan pirteä ja eloisa - varsin ryhdikästä meininkiä. Hapot ja mineraalisuus kuivaavat suun loppua kohden. Jälkivaikutelma on viipyilevä, kirpeän viheromenaine, hieman omenankotainen ja yrttinen sekä aavistuksen mausteinen.

Tbilvino Rkatsiteli on pirteä ja helposti lähestyttävä, raikkaan kesäinen arkiviini. Se tuo pirteydellään etäisesti mieleen Orvieton tai Vinho Verden, muttei ole kuitenkaan sinnepäinkään. Siitä löytyy myös hieman täyteläisyyden tuntua, mutta yleisilme säilyy kevyenä pirteän hapokkuuden ansiosta. Alkossa se on hintaluokkansa parempaa osastoa. Mainio valinta aperitiiviksi ja seurusteluun, mutta myös kesäisten salaattien kumppaniksi.


Viini sai seurakseen yksinkertaisen ja kevyen Halloum-mansikka salaatin. Viiini maistuu mainiosti pelkästään grillatun halloumin seurassa pehmentäen hyvin juuston suolaisuutta ja vaikka juuston paistopinta ei olekaan yks yhteen viinin makujen kanssa, on vaikutelma tasainen. Myös lautaselta löytyvät mansikat, tomaatit ja salaatti sopivat hyvin viinin seuraan, vaikka mansikka saakin viinin tuntumaan alkuun tiukalta. Kesäisen raikas ja toimiva viini ja ruoka pari. 

Kouluarvosana: 8 Simppeli ja pirteä valkoviini.
Hinta-laatusuhde: Melko hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Tbilvino
Alue: Georgia, Kakheti
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Rkatsiteli (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,98e Alko 8.12.2016

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Viikonlopun kuohuvat: Billecart-Salmon Brut Réserve

Billecart-Salmon Brut Réserve NV

Billecart-Salmonin samppanjatalo saavuttaa ensi vuonna kunnioitettavan 200 vuoden iän. Perheyrityksen perustivat Nicolas Francois Billecart yhdessä puolisonsa Elisabeth Salmonin kanssa vuonna 1818. Marne-joen pohjoisrannalla, Mareuil-sur-Aÿn kylässä sijaitseva talo on edelleen pääosin perheen omistuksessa ja sitä johtavat seitsemännen sukupolven edustajat, veljekset Antoine ja Francois Roland-Billecart. 

Talon vuosituotanto on nykyisin noin 1,8 miljoonaa pulloa samppanjaa, josta noin 60 prosenttia menee vientiin. Billecartin samppanjat tunnetaan hedelmäisyydestä ja eleganssista ja ne ovat myös hyvin pitkäikäisiä. Valtaosa viineihin käytettävistä rypäleistä tulee sopimusviljelijöiltä, noin 200 hehtaarin tarhoilta, joista 15 hehtaaria on talon omistuksissa.

Kun rypäleet on puristettu, annetaan mehun kirkastua tarvittaessa kahteen kertaan ennen käymistä. Näin karkea sakka saadaan erotettua kirkkaasta mehusta. Käyminen tapahtuu ruostumattomissa teräsastioissa viileässä, noin 10-15 asteen lämpötilassa äärimmäisen hitaasti ja vie jopa kolmen viikon ajan. Eri palstojen sato valmistetaan viiniksi erillään. Viinistä riippuen tämän jälkeen edessä voi olla vielä malolaktinen käyminen. Joitain talon parhaita Grand Cru-tarhojen viinejä valmistetaan ja kypsytetään myös pienissä tammitynnyreissä. Perusviinit kypsyvät toisen käymisen jälkeen pulloissa noin kolmen vuoden ajan, paremmat viinit sitten 8-10 vuoden ajan. 

Vaalean kullankeltainen väri on kirkasta ja kaikinpuolin puhdasta, taittuen intensiivisen kultaisiin sävyihin. Runsaat ja hyvin pienet kuplat kestävät todella pitkään.

Tyylikäs, hillitty ja harmoninen tuoksu on tasapainoinen houkuttelee maistamaan. Siitä erottuu kypsytyksen tuomia miellyttävän paahteisia ja hiivaisia aromeja, jotka tuovat mieleen niin briossin ja ranskanleivän kuin makeammat leivonnaiset ja pähkinät. Taustalla on myös kypsän hedelmäisiä vivahteita omenoista ja päärynöistä sekä hieman kukkia.

Vivahteikas maku on miellyttävän paahteinen ja kypsän hedelmäinen, pysytellen kuitenkin hyvin kuivana. Kielellä on pähkinäisiä ja paahtoleipäisiä vivahteita sekä kypsää omenaa ja omenankotaa, sitruksia, sitruunaa ja limeä sekä pienemmissä määrin persikan kiveä, persikkaa ja mangoa. Erottuupa joukosta myös kalkkista mineraalisuutta. Runsas ja pirteän sitrusmainen hapokkuus tekee viinin melko täyteläisestä ja leveästä suutuntumasta hyvin ryhdikkään ja tasapainoisen, joten myös keveyden tunne säilyy. Hapokkuus saa myös veden nousemaan kielelle viipyilevän, mineraalisen, paahteisen ja kypsän hedelmäisen jälkimaun aikana.

Billecart-Salmon Brut Reserve on hillitty ja tyylikäs, moniulotteinen ja kaikinpuolin tasapainoinen vakiosamppanja. Se ei yllä mielestäni Bollingerin Special Cuvéen tai Bruno Paillardin Première Cuvéen tasolle, mutta peittoaa mm. Veuve Clicquot Brut'n ja Mumm Cordon Rougen mennen tullen. Eli kyseessä kyseessä on kuitenkin keskivertoa parempi vakiosamppis. Se on erinomainen maljajuoma ja aperitiivi, mutta voisi toimia hyvin vaikka läpi aterian tai brunssin. Samppanjan hintahan tuppaa olemaan kova ja tämänkin pullon hinnalla saisi vaikka viisi pulloa edullista kuohuviiniä, mutta itse panostan ennemmin laatuun, kuin määrään. 


Kouluarvosana: 9- Erinomainen, klassinen perus samppanja.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen. 

Jotain pientä infoa: 

Tuottaja ja luokitus: Champagne Billecart-Salmon, AOP Champagne
Alue: Ranska, Champagne, Vallée de la Marne, Mareuil-sur-Aÿ
Tyyli: Kuohuviini, Samppanja, Vakiosamppanja
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay, Pinot Meunier
Pullo: 0,75 l
Hinta: 42,95e Alko 28.4.2017

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kesän kuplivat: Vía de la Plata Chardonnay Brut

Vía de la Plata Chardonnay Brut 2012

Nyt vuorossa oleva cava tulee ainakin minulle itselleni tuntemattomalta Extremaduran alueelta. Kahteen maakuntaan, Badajoziin ja Cáceresiin jakautuva Extremadura on yksi Espanjan seitsemästätoista itsehallintoalueesta. Se sijaitsee Castilla y Leónin eteläpuolella ja rajoittuu idästä Castilla-La Manchaan, etelästä Andalusiaan ja lännestä Portugaliin.

Bodegas Vía de la Plata sijaitsee Almendralejon kunnassa, Badajozin alueella. Vía de la Plata on yksi Almendralejon tunnetuimmista perinteisistä viinitaloista ja Extremaduran ensimmäinen cava-tuottaja. Extremaduran alueella on saanut virallisesti valmistaa kuohuviiniä DO Cava-luokituksen alla vasta vuodesta 1985. Nykyisin tuottaja valmistaa yli puoli miljoonaa pulloa cavaa vuodessa. 

Vía de la Plata Chardonnay Brut on valmistettu nimensä mukaisesti vain chardonnay-lajikkeesta. Tuottaja käyttää perinteisiä menetelmiä cavan valmistuksessa. Rypäleiden puristamisen jälkeen seuraa ensimmäinen käyminen 12-18 asteen lämpötilassa ja viini käy toiseen kertaan luonnollisesti pulloissa. Tuottajan mukaan pullokypsytyksen aika vaihtelee 9-25 kuukauden välillä, eli eri vuosikertojen ja erien välillä voisi kuvitella olevan suuriakin eroja.

Viini on väriltään sitruunankeltaista, kirkasta ja kaikinpuolin puhdasta, taittuen kullankeltaisiin sävyihin. Melko runsaat kuplat ovat pieniä ja pitkäkestoisia. 

Raikas ja tuoreen oloinen tuoksu on runsas ja tuo mieleen chardonnaylle tyypillistä, hieman eksoottistakin hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja omenaa sekä rapsakkaa sitrusta. Siinä on myös hillittyä, miellyttävää paahteisuutta.

Erittäin kuiva maku tarjoilee trooppisia hedelmiä, kuten persikoita ja aprikooseja sekä omenaa ja kypsiä sitruksia. Kielellä on myös kypsytyksen tuomaa paahteisuutta, pähkinöitä ja hienoista hiivaisuutta. Sitrusmainen hapokkuus tuo kokonaisuuteen hyvän ryhdin ja hieman raikkautta, mutta paahteisuus tuntuu silti hieman tunkkaisena elementtinä. Jälkimaku on viipyilevä ja tarjoilee kypsää, trooppista hedelmää, ananasta ja persikkaa sekä hieman kalkkista mineraalisuutta.

Vía de la Plata on kokonaisuutena ihan kelpo peruskuohuva, mutta ei mitään sen kummempaa. Chardonnayn hedelmäisyys ja hieman kulmikas, tunkkainenkin paahteisuus tuovat etäisesti mieleen jopa uuden maailman tammitetut viinit. Eli kyseessä ei ole mikään erityisen hienostunut viini. Jotain positiivista kuitenkin - löytyypä tästä enemmän luonnetta kuin mm. Freixenetin kympin kuohareista. Ensimmäinen Extemaduran alueen cava ei siis onnistunut vakuuttamaan meikäläistä.


Viini oli liikaa myös hummerille. Sen paahteisuus ja runsas hedelmäisyys jyräsivät keitetyn hummerin herkkien makujen päälle, eikä se toiminut samasta syystä myöskään klassisen hummeri Thermidorin kaverina. Ehkä grillatut, hieman runsaammat kalaruoat voisivat olla parempi vaihtoehto. 

Kouluarvosana: 8- Hieman kulmikas ja aavistuksen levoton kuohari.
Hinta-laatusuhde: Melko hyvä - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Bodegas Vía de la Plata, DO Cava
Alue: Espanja, Extremadura, Badajoz, Almendralejo
Tyyli: Kuohuviini, Cava
Rypäleet: Chardonnay (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,70e (8,65e + toimituskulut n. 2,05e) Decantalo 20.1.2017

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Oululaiset oluet: Sonnisaari APA

Sonnisaari APA

Sonnisaaren APA, eli American Pale Ale tuli vastaan hieman stoutin jälkeen ja luonnollisesti sekin tarttui heti mukaan. Kyseessä on panimon kolmas maitokauppavahvuinen olut, joka on tyylilajilleen uskollisesti amerikkalaisilla Cascade-, Centennial- ja Columbus-lajikkeilla humaloitu.

Meripihkan oranssi olut kaatuu lasiin hieman utuisena ja runsaasti vaahdoten. Puhtaan valkea vaahto on melko kuohkeaa ja tiivistä, hieman kermavaahtomaista, mutta laskeutuu melko nopeasti ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle.

Tuoksu on varsin havuinen ja mäntymetsäinen, pihkainen ja greippinen. Maltaat tuntuvat taustalla aavistuksen makeahkoina, mutta jäävät varsin hyvin piiloon humaloinnin taakse, mutta tuoksu tuntuu silti melko tasapainoiselta. Varsin humalavoittoinen tuoksu tuo siis mieleen suomalaiset havumetsät, mutta myös eksotiikkaa sitrusmaisista, etenkin greippisistä ja mangoisista aromeista.

Ensimaku on aavistuksen makeahko ja karamellisen maltainen. Tämä lempeys ei säily kauan, sillä humalat puraisevat reilusti sitrusmaisen greippisenä ja havumetsäisen pihkaisena. Katkerot, jotka tämän seurauksena kielelle ilmestyvät, säilyvät pitkään. Kielellä on myös kypsää hedelmää, hieman mangoa ja persikkaakin sekä yrttisiä ja mausteisia vivahteita. Riittävä mallaspohja ja reilu humalointi takaavat, että makua riittää, mutta taustalla on silti lähes huomaamatonta vetisyyttä. Hiilihappoisuus on keskiasteista ja kuplat melko pehmeitä. Jälkivaikutelma on runsaita katkeroita lukuunottamatta lyhyt, lähinnä pihkainen ja havuinen.

Sonnisaaren pilsnerin tapaan myös APA on kaikinpuolin toimiva olut maitokauppa vahvuiseksi. Mallasrunko ja humalointi ovat hyvässä tasapainossa, vaikka maltaisuus jääkin tuoksussa piiloon humaloinnin taakse. Pieniä miinuksia maitokauppa oluiden ikuisesta ongelmasta - taustalla paistattelevasta vetisyydestä, mutta muuten toimiva. Myös tämä olut on tuntuu hieman hintavalta, mutta kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran.

Sitten lyhyt yhteenveto näistä kolmesta oluesta. Sonnisaari Pils on maukas ja toimiva perus pils, joka sopii aurinkoisen päivän janonsammuttajaksi ja grillailun lomassa nautittavaksi, miksei myös grillimakkaran kylkeen. Sonnisaari Stout on ihan kiva maitokauppa stout. Mikäli siinä olisi prosentin tai parin verran enemmän voltteja, ei vetisyys tuskin enää häiritsisi. Se voisi maistua illan hämärtyessä ja ilman viilentyessä ihan vain sellaisenaan. Sonnisaari APA oli näistä oma suosikkini - mukavan napakka ja maukas APA, joka sopii pilsin tapaan nautittavaksi sellaisenaan ja grilliherkkujen kaverina. Panimon vahvemmat oluet ovat vielä kokeilematta, mutta kaapista löytyy kuitenkin jo pullot Juomahammas Oaked Imperial Porter I Matured With Sherry Oloroso Barrel Chips ja Juomahammas Oaked Imperial Porter II Matured With Whisky Barrel Chips. Näistä on juttua luvassa myöhemmin.

Kouluarvosana: 8 Maukas maitokauppa APA.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Sonnisaari
Alue: Oulu, Suomi
Oluttyyppi: Ale, American Pale Ale
Maltaat: Pale Ale, Vienna, Kaurahiutale, CaraPils, Crystal100, Crystal300
Humalat: Cascade, Centennial, Columbus
Alkoholi: 4,5%
Pullo: 0,33 l
Hinta: 3,39e Prisma 12.3.2017

Samalta panimolta:
Sonnisaari Pils
Sonnisaari Stout

torstai 8. kesäkuuta 2017

Oululaiset oluet: Sonnisaari Stout

Sonnisaari Stout

Toinen oululaisen Sonnisaaren panimon maitokauppa vahvuinen olut, eli stout tuli ensimmäisen kerran vastaan helmikuussa. Luonnollisesti tämän hetkisen kotikaupungin panimotuotteet kiinnostavat, joten pakkohan tämä olut oli mukaan ottaa. Samalla kauppareissulla mukaan lähti myös toisen oululaispanimon, Maistilan Rukiinen Milk Stout, josta on myös mahdollisesti tulossa arvio myöhemmin. Mutta sitten Sonnisaaren Stoutin kimppuun. 

Melko syvä, lähes musta olut näyttää valoa vasten aavistuksen punertavalta tummanruskealta ja lasin reunoilta jopa kullanruskealta. Se vaahtoaa hyvin maltillisesti ja osin beige, osin likaisen valkoinen pienikuplainen vaahto pysyttelee oluen pinnalla hetken, kunnes jäljellä on enää rengas lasin reunoilla.

Kuivahko tuoksu on paahteisen maltainen ja löytyypä siinä myös hieman palaneempaakin mallasta, hieman paahteista kahvia ja tuhkaa sekä tummaa suklaata ja lakritsaa. Taustalla häivähtää hieman sitrusmaista humalaa. Tasapainoinen ja miellyttävä, joskin hieman mieto tuoksu.

Ensimaku on kuivahko, paahteisen ja palaneen maltainen. Se tuo mieleen noen ja nokipannukahvin sekä häivähdyksen tuhkasta. Kielellä on kohtuullisesti humalan aromia ja karkeroa, hieman sitrusta ja yrttejä. Häivähtääpä siinä myös hieman anista ja lakritsaa sekä ruislimpun hieman kärähtänyttä kuorta, makeampaa suklaata sekä hieman kitkeriä lääkeyrttejä. Kevyehkön keskitäyteläinen suutuntuma, mutta ikävä kyllä vetisyys tulee hieman liikaa läpi. Hiilihappoja on sopivasti ja vaikutelma niiden osalta tasainen. Keskipitkä loppu on paahteisen maltainen, ruislimppuinen ja kevyen kahvinen.

Sonnisaaren Stout on kohtuu hyvä maitokauppa stout, mutta ikävä kyllä kielellä oleva selkeä vetisyys laskee tunnelmaa. Tämä nyt tuppaa olemaan ongelma lähes kaikkien maitokauppa vahvuisten oluiden kohdalla, etenkin stouttien ja porttereiden osalla. Myös tämän oluen hinta tuntuu hieman kovalta laatuun nähden, mutta kokeilemisen arvoinen tämäkin on. Oma suosikkini näistä kahdesta oli pils, mutta vain, koska tämä stout tuntui turhan vetiseltä.

Kouluarvosana: 8- Kokeilemisen arvoinen maitokauppa stout.
Hintalaatusuhde: Ok - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Sonnisaari
Alue: Oulu, Suomi
Oluttyyppi: Stout
Maltaat: Pale, CaraPlus150, Roasted Barley, Ohrahiutale, ChocoMalt, Melanoid, Black
Humalat: Summit, Centennial
Alkoholia: 4,5%
Pullo: 0,33 l
Hinta: 3,39e Prisma 14.2.2017

Samalta panimolta:
Sonnisaari APA
Sonnisaari Pils

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Oululaiset oluet: Sonnisaari Pils

Sonnisaari Pils

Oululainen Sonnisaari on vuonna 2014 perustettu pienpanimo, joka valmistaa kaikki oluensa pienissä erissä käsityönä. Se pyrkii valmistamaan moderneja ja makumaailmaltaan monipuolisia oluita, eikä säästele myöskään humaloinnin suhteen. Itse törmäsin ensimmäistä kertaa Sonnisaaren pilsneriin viime marraskuussa, jolloin olut ei vielä onnistunut vakuuttamaan. Kevään mittaan annoin sille kuitenkin toisen mahdollisuuden.

Olut on väriltään vaalean kullankeltaista ja hieman sameaa. Se vaahtoaa runsaasti lasiin kaadettaessa ja päälle muodostuva puhtaan valkea vaahto on kuohkean kermaista ja tiiviin pienikuplaista, varsin pitkäkestoista. Se laskeutuu hiljalleen ohueksi kerrokseksi juoman pinnalle jättäen pitsiä lasin reunoille. 

Miellyttävän maltainen, ruohoisen ja yrttisen humalainen tuoksu, eli tyypillistä pilsneriä. Takaa häämöttää myös hieman sitrusmaista humalan aromia, jopa aavistus nokkosta. Vaikutelma on kaikinpuolin tasainen ja toimiva - maltaat ja humalat ovat hyvin tasapainossa, mutta jokin sivuaromi häiritsee taustalla.

Ensimaku on tuoksun tapaan miellyttävästi humaloitu ja napakka. Maltaisuus tuntuu hieman makeahkona ja leveänä taustalla, mutta reilu humalointi on pääroolissa ruohoisin, yrttisin ja sitrusmaisin vivahtein. Suutuntumaltaan olut on kevyen keskitäyteläinen ja mallasrunko on riittävän tukeva, joten kielellä ei juurikaan vetisyyttä esiinny. Hiilihappoisuus on hieman metallista ja bulkkilagermaista. Jälkimaku on hieman kermainen ja voinen, mukavan katkeroinen - sitruksinen, ruohoinen ja yrttinen.

Kokonaisuutena Sonnisaaren pils on miellyttävä ja kaikinpuolin raikas kesäinen janonsammuttaja. Tämä oli toinen kerta, kun kyseistä olutta maistoin ja edellisellä kerralla se tuntui hieman vetiseltä ja tunkkaiselta, vaikka molemmat pullot olivat samanikäisiä. Kuten monet muutkin pienpanimo oluet, on tämänkin hinta hieman kova. Kyseessähän on kuitenkin perus pilsneri ja samalla hinnalla löytyy paljon mielenkiintoisempiakin oluita. 

Kouluarvosana: 8- Toimiva perus pils.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Sonnisaari
Alue: Oulu, Suomi
Oluttyyppi: Pils
Maltaat: Pils, Carapils, Munich
Humalat: Magnum, Hallertauer Mittelfrüh
Alkoholia: 4,7%
Pullo: 0,33 l
Hinta: 3,39e Prisma 12.3.2017

Samalta panimolta:
Sonnisaari APA
Sonnisaari Stout

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Toscanan punaviinit: Villa Puccini

Villa Puccini 2012

Castellanin perhe on tuottanut viinejä Toscanan alueella lähes sadan vuoden ajan. Perheen omistuksessa on yli 1000 hehtaaria maita kuudella eri tilalla Chiantin, Chianti Classicon ja Maremman alueilla, joista reilut 200 hehtaaria on viinitarhoja. Tuotannossa hyödynnetään nykyaikaisia viininvalmistustekniikoita perinteitä unohtamatta.

Villa Puccini valmistetaan Sangiovese- ja Merlot-lajikkeista, joista ensin mainittua käytetään 90 prosenttia ja jälkimmäistä loput kymmenen. Viini on IGT-luokiteltu, mikä takaa alkuperän, mutta sallii kansainvälisten lajikkeiden, eli tässä tapauksessa Merlot'n käytön toisin kuin DOC-luokitus. Viini valmistetaan perinteisiä menetelmiä kunnioittaen ja sitä kypsytetään tammitynnyreissä muutaman kuukauden ajan. 

Viini on väriltään syvän rubiininpunaista violetein vivahtein. Väri vaalenee lasin reunoja kohti verenpunaisiin sävyihin. 

Tuoksu on alkuun tumman hedelmäinen, luumuinen, kirsikkainen ja karhunvatukkainen. Viinin saadessa ilmaa tuoksusta erottuu selkeämmin myös yrttisiä vivahteita sekä kypsytyksen tuomia makean mausteisia ja kevyen paahteisia sävyjä. Taustalla häivähtää myös kuivattuja kirsikoita ja viikunoita sekä karvasmantelia ja amarettoa.

Keskitäyteläinen maku on tuoksun tapaan tumman hedelmäinen ja miellyttävän tamminen. Kielellä on kirsikoita, karpaloita ja mustaherukoita sekä tammen tuomia paahteisia ja mausteisia vivahteita. Häivähtääpä kielelläkin aavistus karvasmantelista. Viini on suutuntumaltaan varsin paksu ja saa hyvän selkärangan pehmeistä tanniineista ja mukavasta hapokkuudesta. Kielelle jää viipyilemään kypsän ja tumman hedelmäisiä, puolukkaisia, hennon paahteisia ja mausteisia vivahteita. 

Villa Puccini on mukavan vivahteikas ja tasapainoinen, miellyttävä ja harmoninen viini. Etenkin tuoksun osalta, sillä maku ei yllä aivan samalle tasolle. Tästä huolimatta kokonaisuus on hyvä ja kyseessä on oikein mainio arkiviini. Viinillä on hyvä hapokkuus, joten se voisi sopia hyvin tuhdimpien, tomaattipohjaisten pastaruokien, kuten Bolognesen seuraan, mutta myös vaaleiden liharuokien, kuten kanan ja possun kaveriksi.


Puccini sai seurakseen porsaan sisäfileetä, perunamuusia ja uunijuureksia, mikä osoittautui oikein toimivaksi yhdistelmäksi. Pelkän possun kanssa viini tuntui alkuun hieman kovalta, mutta maku pehmeni loppua kohden. Possun ja juuresten kanssa yhdistelmä olikin sitten jo mitä mainioin - hyvin herkullinen ja maistuva pari valjakko. Tämä ruoka ei ole ehkä tähän vuoden aikaan sopivin, mutta hyvä pari tälle viinille.

Kouluarvosana: 8 Tasapainoinen ja miellyttävä viini.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Tuottaja ja luokitus: Castellani, IGT Toscana
Alue: Italia, Toscana
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Sangiovese (90%), Merlot (10%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 11,99e Alko 20.10.2016

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kesän roseekuoharit: Cono Sur Rosé Brut

Cono Sur Rosé Brut NV

Kuten olen aikaisemminkin saattanut muutamaan otteeseen mainita, chileläiset viinit eivät ole minun juttuni. Maan viinit onnistuvat harvoin yllättämään positiivisesti alle 15 euron hintaluokassa ja hinnan noustessa tämän yläpuolelle sijoitan rahani jo mieluuummin johonkin muuhun. Tänä keväänä Alkon valikoimiin ilmestynyt Cono Surin roseekuohari tarttui mukaan heräteostoksena. 

Cono Sur Rosé Brut on valmistettu Pinot Noir -lajikkeesta ja siihen käytetyt rypäleet kasvoivat Bío Bíon laaksossa. Viini valmistetaan proseccojen tapaan charmat-, eli tankkikäymismenetelmällä ja sitä on kypsytetty neljän kuukauden ajan terästankeissa. Nopeasti suurissa terästankeissa tapahtuva toinen käyminen säilyttää rypäleen hedelmäiset aromit ja tuoreuden ja on lisäksi nopea ja edullinen tapa valmistaa kuohuviiniä. Toisaalta hitaampi perinteinen pullokäymismenetelmä tuo viiniin hienostuneita ja monipuolisia vivahteita. Makuasioistahan ei voi kiistellä, mutta charmat-menetelmällä valmistetut kuoharit tuppaavat olemaan tylsiä ja yllätyksettömiä. Katsotaan miten tämä viini pärjää. 

Hailakan lohenpunainen, kirkas ja puhdas väri taittuu persikan sävyihin. Runsaina nousevat kuplat ovat melko pieniä ja kestävät kohtuullisen kauan. 

Melko runsas, mutta simppeli tuoksu tuo mieleen punaiset marjat, kuten mansikan ja vadelman sekä hedelmäkaramellin, ehkä tutti frutin. Se tuntuu melko makean sävyiseltä, vaikka taustalta löytyykin hieman sitruksia ja raparperiä.

Maku on kuivahko, mutta etenkin viinin lämmetessä se tuntuu hieman makeammalta. Kielellä on tuoksun tapaan makeita punamarjoja, kuten mansikkaa, vadelmaa ja kypsiä punaherukoita sekä hedelmäkaramellisia vivahteita. Taustalla on lisäksi hentoa sitrusta, limeä ja häivähdys yrteistä sekä raparperiä ja metsämansikkaa. Viini on melko hapokas ja kuplat pehmeitä, joten ryhtiä löytyy kohtuullisesti. Jälkimaku toistaa makean punamarjaisia ja raparperisiä vivahteita. 

Cono Sur Rosé Brut on hyvin helposti lähestyttävä seurustelu kuohari, joka ei kuivakasta maustaan huolimatta onnistu välttämättä säikäyttämään makeamman ystäviäkään. Se on todella simppeli ja yksinkertainen, teollisen oloinen viini vailla minkäänlaista juhlavuutta saati tyylikkyyttä. Samalla rahalla Alkosta löytyy paljon parempiakin kuohuviinejä ja mielestäni tämä on hinnoiteltu laatuunsa nähden reilusti yläkanttiin.

Kouluarvosana: 7+ Simppeli ja tylsä seurustelurosee.
Hinta-laatusuhde: Heikko - viini on kallis.

Jotain pientä infoa: 

Tuottaja ja luokitus: Viña Cono Sur
Alue: Chile, Bío Bío
Tyyli: Kuohuviini, Roseekuohuviini
Rypäleet: Pinot Noir (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,90e Alko 24.5.2017

Samalta tuottajalta: